torstai 9. kesäkuuta 2011

Kesänäyttelyitä

Opistolla on tänä kesänä kaksi kesänäyttelyä, joista toinen HarjattulArt on avoinna kesäkuun loppuun ja toinen, käytävägalleriaan ripustettu kokonaisuus, on avoinna syksyyn asti.

HARJATTULART – PAASIKIVI-OPISTON KESÄNÄYTTELY


Avoinna arkisin, 3.6. – 3.7.2011 klo 10 – 16.

Paasikivi-Opistossa on esillä viiden nuoren Opiston kuvataidelinjalla opiskelleen taiteilijan teoksia. Ensimmäiseen HARJATTULART kesänäyttelyyn on kutsuttu opiston entisiä opiskelijoita, jotka ovat sittemmin jatkaneet opintojaan taiteen ja median aloilla kouluissa ympäri Suomea. Näyttelyssä esiintyvät taiteilijat ovat animaattori Mari aarnio, kuvanveistäjä Henri Ahti, graafinen suunnittelija Johanna Kopra, taidemaalari Sami Korvenrinne ja kuvataiteilija Essi Laurila. Näyttelyn on koonnut kuvataiteen opettaja, kuvataiteilija Eero Merimaa.

Mari Aarnio Opiskeli Paasikivi-Opiston kuvataidelinjalla lukuvuoden 2005 - 06. Opistovuoden jälkeen Aarnio jatkoi taideopintojaan Pekka Halosen akatemiassa erikoistuen kuvanveistoon. Halosen akatemiassa syntyi myös kiinnostus animaatiota kohtaan, jota Aarnio tällä hetkellä opiskelee Turun taideakatemian viestinnän koulutusohjelmassa.

Henri Ahti Opiskeli Paasikivi-Opiston kuvataidelinjalla lukuvuoden 2006 - 07.Opistovuoden jälkeen Ahti jatkoi opiskelujaan Suomen vanhimmassa taidekoulussa, Turun piirustuskoulussa, jossa hän erikoistui kuvanveistäjän ammattiin. Kuvanveisto opinnoissaan Ahti tutustui mm. pehmeiden materiaalien ja tekstiilin käyttömahdollisuuksiin. Henri Ahti valmistui kuvataiteilijaksi tänä keväänä ja hänen opinnäytetyönsä “Kelattuja” on esillä Galleria Å.ssa Turussa 19.6

Johanna Kopra Opiskeli Paasikivi-Opiston kuvataidelinjalla lukuvuoden 2008 - 09. Johanna Kopralla on taustallaan lasialan taideopintoja Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ja Paasikivi-Opistossa suoritettujen taideopintojen jälkeen hän hakeutui media-assistentti opintoihin samaiseen laitokseen. Toisen opiskeluvuotensa aloittava Johanna Kopra on erikoistunut graafiseen ilmaisuun, mutta työskentelee myös mm. lasin parissa.

Sami korvenrinne Opiskeli Paasikivi-Opiston kuvataidelinjalla 2008 - 09. Opiston jälkeen Korvenrinne hakeutui kuvataiteen opintoihin Kankaanpään taidekouluun, jossa hän aloittaa ensi syksynä kolmannen opintovuotensa. Samin Korvenrinteen taiteen lähtökohdat kumpuavat katutaiteesta ja graffitikulttuurista ja uusimmissa töissään hän käsittelee graffititypografian ja romanttisen maiseman yhdistelmiä. Sami Korvenrinne työskentelee kuvataiteen ohella myös aktiivisesti musiikin parissa.

Essi Laurila Opiskeli Paasikivi-Opiston kuvataidelinjalla lukuvuoden 2006 - 07. Essi Laurila jatkoi opintojaan Tampereen ammattikorkeakoulun kuvataiteen koulutusohjelmassa ja aloittaa viimeisen opiskeluvuotensa ensi syksynä. Laurila on keskittynyt työskentelyssään naiseuden ja seksuaalisuuden teemoihin, mutta tällä hetkellä häntä kiinnostaa julkisen tilan käyttö ja katu-taide. Essi Laurila vaihto-opiskelee tällä hetkellä RMIT - yliopistossa, Melbournessa, Australiassa.


Hylkyjä Laarin pohjalta


Käytävägalleriassa esillä olevassa kuvataiteen katselmuksessa keskitytään ”valmiiden” teosten sijaan luonnoksiin ja harjoitelmiin. Paasikivi-Opiston kuvataidelinjan arkistoon, eli kaikenlaisten laatikoiden ja pussien pohjalle, on kertynyt vuosien varrella suuri määrä opiskelijoiden hylkäämiä tai unohtamia teoksia, luonnoksia ja muuta ”yli jäänyttä” materiaalia. Kun taidetta tehdään oikein tosissaan, niin väistämättömänä sivutulona syntyy luonnoksia ja hahmotelmia, missä ideoita vielä prosessoidaan kohti lopullista muotoaan.

Joitakin aikoja sitten näitä rääppeitä selaillessani huomasin olevani melko ihastunut siihen karuun ja viimeistelemättömään tuntuun, joka näissä hylyissä oli läsnä. Teokset ovat ikään kuin jätettyinä taiteellisen hyväksynnän ulkopuolelle, mikä riisuu niiltä osan klassisesta aurastaan, mutta samalla antaa niille mahdollisuuden toimia jossain välittömämmässä ja ”nopeammassa” maastossa. Katsojalle jätetään ovi auki ajatella teokseen muutoksia omiin mielikuviinsa nojaten. Mikä on riittävästi ja mikä taas liian vähän? Pitäisikö jonnekin lisätä vielä hitunen kelta-okraa tai onko hevosen anatomia riittävästi kohdallaan? Tai syvällisemmin: Mitä tässä nyt oikein on yritetty? Näihin pitäisi sitten löytää jotain vastauksia. Ja jos löytyy, niin voimme kai nöyrästi todeta, että kuva ja katsoja ovat muodostaneet jonkinlaisen keskustelevan suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti