3. ja 4. jakso, pääpiirteittäin, nopeasti katsottuna, liian myöhään päivitettynä

3. jakson sisällöt koostuivat videotaiteen ja digitaalisen taiteen kursseista, sekä laajemmasta, Tulevaisuustyöpaja–nimisestä osiosta. Videotaide ja DigiArt kurssit ovat osa taiteen uudet mediat kurssikokonaisuutta, jossa näytetään valoa kuvataiteen kentälle 60-luvulta lähtien nousseille uusille teknologioille.  Kamerat ja tietokoneet ovat työskentelyvälineinä hyvin erilaisia kuin kynät ja pensselit, mutta perusvaateena on yhtäläisesti välineen luova käyttö. Kurssien tarkoituksena ei olekaan propagoida videotaidetta tai digitaalista taidetta sinänsä, vaan uusien välinealuevaltausten kautta hahmottaa uudenlaisia mahdollisuuksia käsitellä luovaa prosessia.

Katariinan bussi. Tästä muotoutui myöhemmin animaatio.

Tulevaisuustyöpajan kantavana ideana oli tehdä tilaa ennakkotehtävien varalle ja mahdollistaa vapaamuotoisempi työskentelytila. Helmi- maaliskuu on ennakkotehtävien työstöaikaa ja mikäli veri vetää taideopintoihin päin, pitää se käyttää harkitusti ja työntäyteisesti. Kävimme vierailulla Turun Piirustuskoulussa, missä grafiikanopettaja Laura Miettinen esitteli mahtavalla omistautuneisuudella Suomen vanhimman taidekoulun nykyisiä linjoja. Taidekorkeakouluun tutustuminen ja opiskelijoiden työskentelyn omakohtainen havainnointi loivat sopivaa painetta ja näyttämisen halua itse kunkin hakutöitä varten.



Tehtävänannot ovat joskus kovin monimerkityksellisiä.



Kaiken edellisen ohessa limitimme opintojen päivärytmiin myös pienen kuvanveistonkurssin, jonka aikana tutustuimme muovailun, muotittamisen ja valamisen ihmeellisyyksiin, toteutimme ympäristö-/ yhteisötaideprojektin Latviassa, josta raportti alempana, harjoittelimme linoleikkausgrafiikkaa ja työstimme portfoliota. Tulevien pääsykokeiden varalle järjestettiin piirtämisen intensiivikurssi, jonka pääpaino oli kokonaisuudessaan elävänmallin piirtämisessä. Ja jos joku vielä tämän jälkeen koki halua työskentelyyn niin järjestimme myös mahdollisuuden osallistua Saarten triennaalin jättimäiseen maalausprojektiin.

Kuvanveiston mallina oli oma käsi. Tässä kipsiin valettu, vielä hiomaton teos.

Mallitutkielmia

International Workshop Studies - Baltic Art Laboratory

Paasikivi-Opisto, kuvataidelinja 2010 - 2011
Janis Rozenthal Art Highschool, 3rd year students

Maaliskuun viimeisellä viikolla Paasikivi-Opiston kuvataidelinjan opiskelijat työskentelivät Riikalaisessa Janis Rozenthal taidekoulussa ympäristö-/ yhteisötaideprojektin parissa. Projekti toteutettiin yhteistyönä koulun opiskelijoiden kanssa. Työpajan päämääränä oli saavuttaa niin visuaalista, kuin kielellistä vuorovaikutusta Itämeri teeman ympäriltä. Itämerta tuli käsitellä muun muassa historian, modernin ekonomian, ekologian tai geopolitiikan näkökulmista. Tai vaihtoehtoisesti, työpajan yhteisöllisen luonteen hengessä, Itämeri voitiin ajatella myös subjektiiviselta kannalta välittävänä tekijänä eri kulttuurien välillä. Opiskelijat käsittelivät yllämainittuja teemoja keskustelun, yhteisen työskentelyn ja työesitysten kautta. Työpajan pääasiallinen polttopiste sijaitsi prosessin käsittelyssä pikemminkin kuin lopputuloksen arvioinnissa.

Projektin pohjustusta ja keskustelua

ensisijaiset tavoitteet olivat:

- oppia ymmärtämään yhteisöllisiä työmetodeja

- kontaktien solmiminen

- oppia käsitteellistä ajattelua

- pystyä työskentelemään tiukkojen aikataulujen puitteissa

- yhdistellä ekologisia, sosiaalisia ja poliittisia teemoja taiteelliseen työskentelyyn

Tässä katsellaan materiaalinkeruureissun tuloksia; meri oli huuhtonut rantaan kaikenlaista...

Opiskelijat jaettiin neljään ryhmään joissa kussakin työskenteli opiskelijoita molemmista osallistuneista kouluista. Ryhmäkoko oli kuudesta kahdeksaan. Taiteellisen työskentelyn menetelmiä ei rajoitettu mihinkään tiettyyn välineeseen, vaan opiskelijoiden tuli löytää ryhmälle sovelias työskentelymetodi ja sopiva aikataulu keskustelun kautta. Ainoana rajoittavana tekijänä oli ohjeistus tuottaa taideteos yhteisöllisen työskentelyn kautta.

Teosten esittelytilaisuudessa valmiit projektit installoitiin koulun juhlasaliin.

AV – opettaja Tommi Siivonen teki matkakertomuksen jota voit tarkastella täällä.

Keväänodotusnäyttely. Miten meni?

Opiston keväänodotusnäyttelyn vierailijoiden lukumäärä nousi noin 500 henkilöön, mikä on Turun kokoisessa kaupungissa gallerianäyttelylle aivan hyvä tulos. Kulttuurikeskuksen johtaja Altti Lukola arvioi julmien pakkaskelien hieman vähentäneen kävijämäärää, mikä on aivan ymmärrettävää; kuka nyt varta vasten lähtee sunnuntaikävelylle -20 asteen pakkaseen. Vaikka vierailijoita saapuikin edellisvuotta runsaammin, jäi mediahuomio valitettavasti hieman pienemmäksi.  Åbo underrättelser kirjoitti pienen jutun näyttelystä ja Turun Sanomien Treffi -liite julkaisi näyttelykalenterissaan hienon kuvan Anniina Mäen maalauksesta. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta näyttelyn onnistuneen hyvin niin valmistelujen kuin taiteellisen tasonkin puolesta.

Anniina Mäki: Untitled

Ohessa pari kriittistä arviota näyttelystä Media-assistentti opiskelijoiden toimesta:


”Valokuva huoneessa oli erittäin kauniita kuvia. Ne olivat todella aistikkaita ja erittäin herkullisia värejä. Erityisesti tykkäsin kuvasarjasta, jossa oli musta tausta, oranssi tukkainen nainen, jolla oli punainen liehuva asu ja kauniit meikit. Kuvasarjan nimi muistaakseni oli liekki. Kuvassa oli niin kaunis kontrasti mustan, oranssin ja punaisen kanssa, että se viehättää minua. Toinen kuva mistä tykkäsin todella paljon oli smirnoff vodka kuva, jossa vodkaa kaatuu lasiin. Kuva on niin herkullinen, että sitä katsoessa tuli itsellenikin jano. Se oli todella kaunis mainoskuvaksi. Kyseessä olevan kuvan saisi ihan hyvin lehtien mainoksiin tai julisteisiin.


Siirryimme valokuvahuoneesta kuvataidehuoneeseen, jossa oli erikoisia maalauksia. Mieleenpainuvin työ oli ”vilauttelija”-niminen työ. Se oli humoristinen ja sai minut hämmentyneenä nauramaan. Hienointa kuvassa oli läiske alhaalla, niin kuin nainen hyppäisi ja ”öljy” tulisi jalkojen mukana samalla kun hame nousee liian ylös. Yleisesti kuvataiteen töistä en juuri pitänyt. Jotkut työt olivat tökeröitä ja tuntui, että itse tekisin paremman jos alkaisin tekemään.


Keskusteltuamme kuvataiteen töistä siiryyimme visual design´ien huoneeseen, jossa oli värikkäitä kirjankansikuvia. Hienoin mielestäni oli heti ovesta tullessa sisälle vasemmalla oleva vaalea naisen kuva, joka oli ihan kuin maalaus. Se oli jotenkin niin herkkä ja kaunis. Laittaisin sen omalle seinälleni. Kirjankansikuvista komein oli jokin jännityskirjankannet. Siinä oli kaasunaamarissa oleva mies ja värityksenä oli mustaa ja punaista. Väritys oli todella dramaattinen. Taka kannessa oli verkkoaita, jonka takana oli jotain mikä teki mieli mennä ottamaan selvää ja lukea kirja. Näytillä oli myös muita kauniita kuvituksia.


Näistä saikin inspiraation pistää paremmaksi koulussa, kun jotain vastaavanlaisia töitä tulee eteen tehtäväksi.” Opiskelija, Mas10

Ja toinen:

”Joka vuosi Paasikivi-Opistossa opiskelee iso määrä nuoria lahjakkaita visuaalisen alan osaajia. Paasikivi-Opisto tarjoaa kaiken ikäisille ihmisille mahdollisuuden kehittää taitojaan itseänsä, tulevia opintoja tai työpaikkaa varten. Vuoden sisällä he oppivat perusasioita alalta, jonka he ovat valinneet ja syventyvät omiin vahvuuksiinsa. Opistossa on valittavina valokuvauksen, kuvataiteen ja visual designin opintolinjat. Sekä mediajournalismin opintolinja ja kolmen vuoden audiovisuaalinen perustutkinto. POK_[2] näyttely on Paasikivi-Opiston visuaalisten aineiden 2. keväänodotusnäyttely, jonka he ovat järjestäneet Brinkkalan galleriaan Turun Vanhalle Suurtorille.


Näyttelytila koostuu kolmesta eri huoneesta, joihin eri alat ovat jakaantuneet. Ensimmäisessä huoneessa on valokuvausta opiskelevien teoksia. Viime vuonna Paasikivi-Opistossa aloitti ensimmäistä kertaa kaksi valokuvauksen opintolinjaa suuren hakijamäärän vuoksi, näyttelytilassa on siis hyvin suuri määrä valokuvia ja hyvinkin erilaisia toisistaan. Tila on avara ja antaa katsojalle tilan liikkua ja keskittyä vain yhteen kuvaan kerrallaan. Valokuvat on selvästi jakaantuneet mainosmaisiin ja keikkakuviin tai taiteellisempiin, luovempiin kuviin. Teoksista on helppoa löytää ne, jotka eniten itseä miellyttää.


Toisessa, keskimmäisessä huoneessa on kuvataiteen opintolinjan tuotoksia menneen lukuvuoden ajalta. Olen itse opiskellut kuvataidetta Paasikivi-Opistossa vuonna 2008, joten odotin mielenkiinnolla ja henkilökohtaisella mieltymyksellä millaisista asioista opiskelijat olivat nyt inspiroituneet. Eikä teoksien näkeminen ollut lainkaan pettymys, vaikka huoneesta huokuu selvästi tyttövalta. Kuvataiteilijoilla on mielestäni aina erilainen ote taiteeseen, kuin monella muulla visuaalisella alalla. Tietysti poikkeuksia on, paljonkin. Kuvataiteilijoiden jokaisesta työstä näkyy tapa miten taiteilija maalaa ja pitää pensseliä kädessään. Onko työ yksityiskohtaista tarkkaa hiomista vai ronskia ja holtitonta värien sympatiaa. Nyt opiskelijat ovat säväyttäneet kuvilla naisten haarovälistä ja hiusten käyttämisestä maalauspohjalla. Toiset ovat hempein värein maalattuja hahmoja jotka nousevat kellertävästä liejusta sydän paikallaan, tai huutava hahmo vaaleanpunaisin hiuksin. Taidetta joko inhoaa tai sitä rakastaa.


Viimeisessä huoneessa on visual desing opintolinjan suunnittelemia ja valmistamia graafisia töitä. Erilaisia typografiaharjoituksia, kirjojen kansikuvitusta ja tuotesuunnittelua photoshopin ja illustratorin maailmasta. Huoneessa korostuu kirkas pinkki ja muut raikkaat naiselliset värit.


Kokonaisuutena näyttely on hyvin jäsennelty ja viimeistelty. Vierailijan on helppo lähestyä teoksia ja kiinnostua nuorten uusista ilmaisutavoista.” Opiskelija, Mas10

Paasikivi-Opiston 2. keväänodotusnäyttely

Näyttelytiedote:

11.2. – 13.3.2011 Brinkkalan Galleriassa, Turussa, on esillä Paasikivi-Opiston kuvataiteen, valokuvauksen ja graafisen suunnittelun opiskelijoiden töitä. Opiston monipuolinen visuaalisen alan opetuksen repertuaari on tuottanut taideteoksia aina perinteisestä piirustuksesta digitaalivalokuvauksen kautta sähköisen median sovelluksiin. Opiskelijat ovat tuoneet näytille itselleen tärkeitä teoksia, joten mitään kokoavaa teemaa ei ole edes pyritty luomaan. Yksi näyttelyn tarkoituksista onkin esitellä sitä laajaa ilmaisullista kirjoa, joka teoksissa avautuu. Näyttelyn teokset ovat menneen syyslukukauden ja alkuvuoden aikana valmistuneita.

Paasikivi-Opisto järjesti viime keväänä ensimmäisen Opiston ulkopuolisen näyttelynsä juuri Brinkkalan Galleriassa ja kävijämäärä sekä palaute kertoivat laajasta kiinnostuksesta opiskelijoiden työskentelyyn. Opiskelijoiden kannalta kevätnäyttely on eräänlainen kulminaatiopiste mikä summaa heidän vuoden aikana tekemäänsä työtä ja uskomme, että yleisön kannalta pienen, mutta aktiivisesti toimivan koulun näyttäytyminen osana turkulaista taidekenttää on kulttuuripääkaupunkivuodenkin kannalta kiinnostavaa.

Paasikivi-Opisto on yhden lukuvuoden kestävä vapaan sivistystyön opinahjo, jonka jälkeen useimmat opiskelijat suuntaavat kulttuurin, taiteen ja viestinnän aloille suomen eri ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin. Lukuvuoden aikana harjoitetaan visuaalisen ilmaisun taitoja ja tarkennetaan omia mielenkiinnon kohteita. Näyttelyyn valitut teokset heijastelevatkin opiskelijoiden laaja-alaista kiinnostusta visuaalisen kulttuurin eri ilmiöihin. Linjojen opetusohjelmista haetaan potkua taiteen, opetustyön tai vaikka muotoilun opintoihin.

Tervetuloa tutustumaan näyttelyyn.
Näyttely on avoinna yleisölle 11.2. – 13.3. välisenä aikana:

ti – pe klo 12 - 19
la – su klo 11 - 17

Vierailuja

Kuvanveistäjä Juha Welling esitteli Turun Piirustusseuran työhuonekokonaisuutta Turun keskustassa Manillan kiinteistössä. Suurikokoisessa tilassa työskentelee kahdeksan taiteilijaa ja heidän hienosti kunnostamassaan tilassa on mahdollisuus työstää maalauksen lisäksi myös kuvanveistoa ja grafiikkaa. Työhuonevierailun jälkeen kävimme tutustumassa myös Wäinö Aaltosen Museon Kuoleman monet kasvot -näyttelyyn. Heikki Marilan suuret teokset tekivät vaikutuksen, samoin erika Adamsonin maalaudet.

Juha kertoo veistelyistään

Piirtämistä ja maalailua

2. Jakson ohjelma alkoi Juha Ekholmin vetämällä taidevalokuvauksen luentosarjalla jonka jälkeen ryhdyttiin piirustus triptyykki tehtävän pariin. Ensimmäinen osa oli otsikoitu nimellä Täydellinen ihminen. Tarkoituksena oli käsitellä ideaaleja ja kiiltokuvamaisuuksia ihmistä kuvattaessa. Toisen osan kantavana teemana oli realismi ja siten ikäänkuin ensimmäisen osan vastakohta. Kolmannen osan lähtökohta taas oli hyvin toisenlainen. Maahanmuuttaja opiskelijat kertoivat muistoja kotimaistaan ja opiskelijoiden tehtäväksi tuli sisällyttää niitä jollain tavalla muotokuvaan. Tämän kaiken lisäksi kuvien tuli myös olla jonkinlaisessa vuorovaikutus suhteessa toistensa kanssa.



Erään triptyykin kolmas osa



Erään toisen triptyykin toinen osa

Visual Design sekoittaa värejä väriympyrään

Maalaus aloitettiin luonnollisestikin maalauspohjien tekemisellä. Liitu- ja puoliöljypohjusteilla käsiteltiin kankaita ja MDF-levyjä tulevia maalaustehtäviä varten. Akvarellipaperien pingottamisessa ilmeni ongelmia koska alustoina käytettävien filmivanerien pinta oli liian liukas ja liimapaperi irtosi siitä kuivuessaan. Ongelma tuli ratkaistuksi vanhempien, eikä enää niin liukkaiden alustojen kanssa. Temperavärien ja öljyvärien käyttöä harjoiteltiin asetelmien kanssa ja myös maalausnesteiden valmistusta ja merkitystä tarkasteltiin.

Ida sovittaa kangasta valmiskiilakehykseen

Elisan maalaus työn alla

Elinan maalaus työn alla.

Kansainvälistä kritiikkiä

Kuvataidelinjan 1. jakson teoksista koottiin pienimuotoinen näyttely Opiston galleriakäytävään. Näyttely piti sisällään piirroksia, maalauksia ja kollaasiteoksia. Onnekkaana sattumana saimme opettajavierailijoita Janis Rosentaal Art Highschoolista, Latviasta, samaan aikaan kun teokset olivat esillä. Maija Muizniece ja Indulis Gailans lupautuivat pitämään kritiikkitilaisuuden opiskelijoiden teoksista.

Indulis, Maija ja Eero